lauantai 25. toukokuuta 2013

Viikonlopun näyttelyreissu

Oltiin siis tosiaan viime viikonloppuna Sarin ja tämän Hanni-corson kanssa näyttelyreissulla, tottakai Caapo oli myös mukana. Lähdimme kohti Jämsää ja Mynämäkeä. Viikonloppu oli oikea menestys, enkä kadu että Sarin mukaan tuli lähdettyä.

Lähdimme siis lauantaiaamuna ajelemaan viiden maissa kohti Jämsää. Hannin kehä oli ensin 10 maissa, joten aikaa oli hyvin ajella, jotta ehtisimme myös käydä välimatkalla haukkaamassa jotain aamupalaa. Mahanpohjassa alko jo pikkuhiljaa, Jämsää lähestyttäessä, lennellä perhosia. On se kumma kun aina pitää jännittää, vaikka ei noissa nyt niin kamalasti jännittämistä ole, tuuripeliähän se melkein vain on.


Corsoja Jämsässä oli vain yksi, eli Hanni. Doggeja paikalla oli kolme, Caapo kisasi yksin junnuluokassa. Valitettavasti päivälle iski ihan kamala vesisade, joka onneksi kuitenkin taukosi Caapon kehän ajaksi. Caapo antoi seisottaa upeasti ja seisoi pitkään. Juokseminen on vieläkin hieman ongelmallista sen suhteen, että Caapo yrittää nojata minuun, enkä saa sitä tuolla kehässä korjattua, joten tätä pitäisi harjoitella enemmän! Tuomarina paikalla oli Svante Frisk, joka mitä ilmeisemmin piti Caaposta koska lopullinen tulos oli JUN ERI1 SA PU2 SERT! Arvosteluna: "Komea juniori uros, kaunis pää, mukava ilme. Hieman suuret korvat, hyvät huulet, saksipurenta. Hieno ylälinja, vahva selkä, vahva luusto. Hyvät kulmaukset edessä ja hyvä rinta, hyvät kulmaukset takana. Liikkeet terveet ja vakaat edestä, että takaa. Hyvät liikkeet. Mukava kokonaisuus."

Kehien jälkeen menimme näkemään Coman veljeä Tiitusta. Sisaruksissa oli kyllä hirmusti samaa näköä, minua kyllä kummastutti asia, että Tiitus oli Comaa pienempi. Käytiin ensin tekemässä pieni remmilenkki, jotta koirat rauhoittuisivat ja näkisi vähän, että miten reagoisivat toisiinsa. Caapo ei selvästikään turhan innokkaasta bokseriherrasta tykännyt. Koko kroppa jäykistyi, karvat nousivat pystyyn ja olemus suureni kun Tiitus oli tulossa lähemmäs. Päätinkin sitten, että turhia riskejä ei oteta ja Caapo saa luvan odottaa autossa kun Hanni ja Tiitus juoksentelevat.


Sieltä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta, meidän yöpymispaikalle. Yövyttiin siis Tampereen leirintäalueella, mikä oli todella upea paikka järven ääressä. Mökin hinta ei paljon päätä huimannut. Lähdettiin sitten illemmalla vähän tutkiskelemaan maastoa ja ottamaan seisotuskuvat koirista. Löydettiinkin sitten koirapuisto ja vietettiin siellä parisen tuntia. Koirat olivat ihan raatoja siinä kohtaa kun pääsimme takaisin mökille. 

Sunnuntaiaamuna olikin sitten herätys klo 8. Mynämäellä Caapon kehä alkoi 12 maissa, tällä kertaa paikalla oli kuusi doggia, yksi puuttui. Paikanpäällä oli hauska sattuma. Katselin yhtä urosdoggia pitkään ja sanoin Sarillekin, että tuo koira näyttää ihan Caapon isältä. Nyt jälkeenpäin KoiraNetistä katsottuani osallistuneita ke&ti doggeja niin samalta kasvattajaltahan se koira oli kuin Caapon isäkin.


Mynämäen tulokset olivat jotain aivan mahdotonta. Tuomarina oli Lena Danker ja hän ihastui Caapoon ihan totaalisesti ja kehui poikaa erittäin komeaksi jo tuon ikäisenä! Minusta tuomari oli todella hyvä, tutki koiran läpikotaisin, suurensi kehää jotta näkee koiran liikkeet paremmin sekä muutenkin juoksutti aika paljon. Käytti siis arvosteluun paljon aikaa eikä hätiköinyt. Lopullinen tulos olikin päätähuimaava; JUK1 SA PU1 SERT ROP! Arvosteluksi saimme; "15 kk, hyvänkokoinen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät yhdensuuntaiset linjat päässä. Kauniit silmät. Purenta ok. Hieman roikkuvat huulet. Hyvin asettunut lapa. Hyvä kaula, Hieman pysty olkavarsi. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä selkä & lantio. Erinomaiset raajat. Liikkuu joustavalla pitkällä askeleella. Lupaava nuori poika". 


Olin kuin puulla päähän lyöty. Tämän jälkeen saimmekin jäädä vielä odottelemaan ryhmäkehien alkua. Ryhmäkehät tuomaroi meille jo tutuksi tullut tuomari Jari Laakso, joka siis oli tuomaroimassa Kankaanpäässä. Ryhmäkehissä nyt emme sitten sijoittuneet, mikä oli ihan arvattavissa. Caapo oli siinä kohtaa jo niin väsynyt, että seisottaminen oli hankalaa eikä jaksanut pysyä paikoillaan.

En kyllä osannut odottaa, että näin hyvin olisi mennyt, en todellakaan. Nyt täytyy sitten jaksaa odotella sitä kolmannen SERTin metsästystä kunnes Caapo on kaksi vuotta täyttänyt. Kasvattajakin hihkui riemusta kun hänelle soitin ja kerroin tuloksista.

4 kommenttia:

  1. Vau, onnea menestyksestä! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea hienoista tuloksista! Millonkas teille muuttaa boksuvauva? Olihan se tulossa?

    VastaaPoista
  3. Onnea menestyksestä, aikamoinen viikonloppu! :D
    Millainen tuomari Frisk oli mielestäsi? Meidänkin pitäisi hänen kehäänsä uskaltautua tässä kuussa.

    VastaaPoista
  4. Nath, Frisk oli mielestäni hyvin asiallinen. Käytti aikaa arvosteluun, joskin ei kovin paljoa koiraan koskenut, katsoi enemmän silmämääräisesti. Hyvää liikettä arvosti =)

    VastaaPoista