Mä tykkään susta niin, että halkeen

Ai mihinkö otsikko viittaa? No tähän:

Saanko esitellä, Bluesfreund Huisi Hani, tutummin Jäynä! Meille on siis tullut perheenlisäystä tällaisen pienen bokseriuroksen voimin. 

Pentua on odotettu keväästä asti ja nyt "tärppäsi". Kolme yhdistelmää on siis jo mennyt sivu suun; ensimmäiseen ei syntynyt meille ollenkaan vauvaa, toista pentuetta käytiin katsomassa, mutta ei siitäkään sitten meille tullut pentua, kolmannessa pentueessa meillä oli jo pentuun varaus, mutta ei sitten sopinutkaan meidän valmiiseen laumaan.

Musta tuntuu, että tää oli kohtalon johdattelemaa, että just tää pentu saapui meidän luokse. Ehkä oon vähän taikauskoinen, mutta näin mä ajattelen. Muutama kaverikin sanonut samaa. Tän pennun oli tarkoituskin tulla meille.

Jäynä on syntynyt 23.8. ja pennuista olin kasvattajalta kysellyt pari viikkoa ennen syntymää. Olin jo valmiiksi sitä mieltä, että ei meille täältä pentua jää kun kyselijöitä oli paljon ja vasta näin myöhään otin kasvattajaan yhteyttä, mutta toisin kävi. Pentujen ollessa kolmeviikkoisia menin käymään kasvattajan luona ensi kertaa. Tultiin ihan loistavasti juttuun ja jutunaihetta riitti maan ja taivaan väliltä. Pennut olivat ihan älyttömän söpöjä ja kauniita ja pentulaatikosta löytyi heti se lempiuros, Jäykkis.

Siitä menikin sitten peräti kaksi viikkoa kun näin pallerot seuraavan kerran. Pennut oli ihan vähän kasvanu! Kolmiviikkoisina painoa oli hieman yli kilon ja nyt painoa oli kertynyt jo kolmeen kiloon asti, joillain ylikin. Hermanni (valkoinen täpläkorvalla) tuli heti pentuaitauksesta vastaan ja hyppäsi sieltä pois, oikea hulivili! Haraldi-poika oli ihan rättiväsynyt kun tämän tuleva perhe oli juuri lähtenyt pentua pallottelemasta. Tällöin sitten lyötiin lukkoon, että mikä pentu meille kotiutuisi.

Tänään siis koitti se päivä kun Jäykkis pääsi uuteen kotiinsa. Eilen kävin hoitamassa kasvattajan luona kaikki paperihommat valmiiksi ja sain pentuohjekansiot ym. hintaan sisältyvät jutut mukaani. Pennut oli taas hurjasti kasvaneet puolessatoista viikossa, huh. Tällä kertaa pääsinkin lähtemään pentu kainalossani ja hymy korvissa. 

Kotimatka sujui hyvin vaikka pentu matkusti ensimmäistä kertaa bussilla ja vielä melkein vieraan ihmisen kanssa. Pentu nukahti melkein heti bussiin päästyämme mun syliin ja heräsi vasta kun oltiin perillä. Siitä sitten alettiinkin tallustella kohti uutta kotia. Saatiin paljon ihastelevia katseita osaksemme, Jäykkis on hurmuri jo nyt.

Coma ja Caapo on ottaneet pennun vastaan erittäin hienosti. Coma ei ole päästänyt pienintäkään murahdusta pentua kohtaan. Toki ovat olleet nenäkkäin vain portin läpi, mutta kuitenkin. Caapo taas ottanut pennun vastaan oikein hienosti myöskin. Hieman ihmettelee, että mikä ihme tuo on, mutta kyllähän se jo pari leikkiinkutsua teki Jäynälle, vielä ei kyllä oikein aleta painimaan, taitaisi jäädä Jäynä alle.

Jäynä on luonteeltaan aika räväkkä poika. Poitsu on kohtalaisen terävä, pentulaatikossa kahden kovapäisemmän pennun pomottaessa ei heti alistu vaan sanoo kyllä vastaan, toisin kuin muut pentuset. En kuitenkaan usko, että poikien välille tulee suurempaa kränää, Jäynän aikuistuessa voi olla, että jotain pientä tulee. Tästä kakarasta kasvaa oikea riiviö! On myöskin ihan käsittämättömän rohkea. Kaikki uusi otetaan innolla vastaan, aluksi saattaa hieman jännittää, mutta rentoutuu nopeasti. 

Täällä lisää kuvia pennusta.