Viikko reissussa

Sitä vietettiin sitten viikko Helsingissä Jäynän ja Keiran kanssa, Coma ja Caapo saivat jäädä isän luokse maalle. Lähdettiin siis 5. päivä torstaina ja tultiin takaisin eilen. Perjantaina treffattiin Lauraa sekä Tarmo-russelia ja Myy-seropia. Muutama tunti vietettiin porukalla hyvin helteisessä säässä ja ehdittiin juuri sateen alta pois.

Lauantaina oli suunta kohti Isnäsiä ja boksereiden erikoisnäyttely Klubsiegeriä. Paikanpäälle oli ilmoitettu 85 bokseria eikä tainnut ketään olla jäänyt pois. Paikalla oli niin omaa silmää miellyttäviä koiria kuin myös tottakai niitä, joista ei hirveästi tullut tykättyä. Jos kiinnostaa nähdä kuvia niin klikkaa tästä. Jäynän sisaruksista paikanpäälle oli ilmoitettu Hertta (BF Hurmaava Hertta) sekä Hilma (BF Hehkuva Huuma). Kuvissa Hilma vasemmalla ja Hertta oikealla. Herttaa tuli nähtyä nyt ensimmäisen kerran sen jälkeen kun kävin Jäynän kasvattajalta hakemassa.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, olisi ollut erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu 120 koiraa, mutta jätettiin se välistä. Meillä oli sunnuntaina tarkoituksena treffata Susannaa sekä Hevi- ja Theo-amstaffeja. Susannan saapuessa Marjan luo pakattiin kaikki koirat autoon ja suunnattiin kohti Konalan koirapuistoa. Kaikki koirat tuli taas oikein loistavasti toimeen, vaikka tosiaan paikalla oli neljä urosta joiden iät väliltä 9kk-2,5v, eli siis todella samanikäistä porukkaa.

Ei koirat kuitenkaan ihan hirmuisesti jaksaneet painia kuuman sään takia. Kävimme koirat kastelemassa viereisellä kasvipalstalla olevalla vesipisteellä, jotta koirilla ei aivan tukahduttavan kuuma olisi. Kyllähän kastelun jälkeen huomasi, että koiriin tuli hurjasti lisää virtaa. Parisen tuntia me puistossa viihdyttiin ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään ja valitsemaan paikkaa missä otettaisiin koirista yhteiskuva. Yhteiskuvan otettuamme huomasimme, että puistoon meni kaksi bokseria - niin mun tuuria! Noh, me jätettiin kuitenkin menemättä sen takia, että koirat olivat jo väsyneitä.

Maanantaina nähtiin Serafimaa sekä Fanny-bortsua. Silloin otettiin suunta kohti Kannelmäkeä. Alunperin suunnitelmana oli mennä junaradan läheisyydessä olevalle nurmikentälle, jossa Marjan kanssa käytiin usein kun mäkin vielä asuin Helsingissä. Noh, nurmikenttä olikin pienempi kuin mitä me muistettiin ja siinä oli aika pitkä ruoho, joten päätettiin vain jatkaa matkaa ja suunnattiin nokkamme kohti Mätäjoen nurmialuetta. Koirat pääs samalla käymään vähän vilvoittelemassa juoksemisen välissä, koska tällöinkin oli hyvin lämmin ilma.

Muutama tunti taas vierähti hyvässä seurassa ja suunnattiinkin koko porukka tän jälkeen Kannelmäen eläinkaupassa käymään sekä käytiin eläinlääkärissä punnitsemassa koirat. Sen jälkeen mentiin Marjalle, koirat nukkuivat, me katottiin leffaa ja syötiin pizzaa.

Tiistaina päätettiin ihan extempore lähteä Rajasaareen. Sää ei ollut mitä parhain ja vettäkin tuli välillä, mutta toisaalta se oli ihan hyvä juttu kun porukkaa ei sitten paljoa paikalla ollut. Muutama koira vain. Kierrettiin ensin koko saari ja mentiin isolle rannalle. Koko konkkaronkka juoksi heti veteen virkistäytymään. Yritettiin ohjastaa Marjan kanssa Jäynää vähän uimaan, käveltiin ensin vähän syvemmälle ja otettiin Jäykkis mukaan. Mä otin poikaa kädellä kaulan sekä mahan alta kiinni, jotta saisin pidettyä pojan paikallaan. Mutta ei, tuohan veti ittensä ihan paskajäykäksi eikä liikkuttanut jalkojaan mihinkään. Muutaman kerran yritettiin ja luovutettiin, ei siitä tullut mitään. Tässä välissä Keiraa vitutti kun kaikki muut meni syvälle ja se oli rannalla, neiti päätti sitten ihan itse hypätä veteen ja uida meidän luokse ja likkahan uikin aivan täydellisesti!

Toista kertaa ei mennyt enää, mutta tuo kertakin oli jo ylläri 14 viikkoiselta! Aikaa vierähti taas se parisen tuntia kunnes aloimme raahautua bussipysäkkiä kohti. Koirat olivat superväsyneitä ja nukkuivat taas koko illan kun pääsimme Marjalle.

Keskiviikkona treffattiin Serafimaa ja Fannyä vielä toisen kerran ja suunnattiin Rodopuistoon missä koirista otettiin posekuvat sekä yhteiskuva. Harmi, että osa kukista oli jo ehtinyt kuihtua. Saatiin myöskin eräältä koiranomistajalta eläinrääkkäyssyyte kun ei päästetty meidän koiria moikkaamaan hänen koiriaan remmissä - noh, voihan sen niinkin ajatella. Tästä suunnattiin vielä läheiseen koirapuistoon, missä aikaa vierähti taas muutama tunti. Lopuksi alkoikin puistoon tulla aika paljon porukkaa ja päätettiin lähteä kun koirat olivat jo niin väsyneitä. 

Loppuun vielä täytyykin lisätä, että Coma täytti vuosia 4.6.! Viisi vuotta tuli täyteen, enkä tehnyt tänne mitään "erikoispostausta" asiasta, joten laitetaan nyt tänne loppuun. Onnea Comalle, meillä on jo pitkä matka takana!

Oon sun koirakaveri ja bailaan sun kaa koko päivän!

Meillä kävi eilen vieraita vähän kauempaa. Heppu-seropi ja tämän omistaja, sekä pari muuta kaveria tuli kyläilemään. Heppu on berninpaimenkoiran sekä dobermann/bokserin sekoitus ja kyllähän pojasta bokserin huomasi aivan selvästi. Oli hurjasti samanmoisia eleitä, ilmeitä ja tapoja kuin Jäynälläkin. Varmaan osasyy miksi Heppuun oonkin ihan super ihastunut.

Sari liittyi sitten vähän ajan päästä meidän seuraksi Hanni-corson ja Nasta-islantilaisen kanssa, poikiin tulikin tyttöjen tultua vähän vauhtia. Aivan hyvin konkkaronkka tuli toimeen, mitä nyt Caapo sai olla mun vieressä remmin päässä kun vähän uhoili Hepulle ja yllytti Jäynää. Pääsi Caapokin sit loppuajasta juoksemaan muiden kanssa ja osas nätisti ollakin, vissiin autto se vierellä olo. 

Huomenna oiskin sit tarkotus mennä Jäynän kanssa agilitytreeneihin, saas nähdä mitä siitä tulee kun pojalla on todella paha murkku päällä ja korvat kadonneet ihan totaalisesti. Noh, ehkä me siellä jotenkin pärjätään.

Ens viikolla oiskin sit taas nokka kohti Helsinkiä ja koirakavereita. 7.6. suuntana Marjan kanssa boksereiden erikoisnäyttely Klubsieger, johon onkin ilmoitettu peräti 85 bokseria, sinne siis kuvailemaan. Alunperin piti Jäynä sinne ilmoittaa, mutta muistin viimeisen ilmoittautumispäivän väärin.

Oon myöskin ilmoittanut molemmat pojat Porin kansainväliseen näyttelyyn, Caapo viimeisen SERTin metsästykseen ja Jäynä ekaa kertaa viralliseen näyttelyyn, saas nähdä kuinka meidän siellä käy!

Vaasa KV

Tämä päivä vietettiin hyvässä seurassa Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä, johon Caapo osallistui. Tarkoituksena oli siis mennä viimeisen SERTin metsästykseen, jotta poika saataisiin Suomen Muotovalioksi, noh kaikki ei aina välttämättä mene suunnitelmien mukaan.

Saavuttiin Botnia hallille tunnin etuajassa, mikä nyt oli vaan hyvä, että oltiin ajoissa paikalla. Mukavempi saapua näyttelypaikalle aikaisemmin kuin kauheassa kiireessä sitten juosta kehään, ilman että koirakaan on tottunut yhtäkkiseen hälinään ja koiramäärään. Keltaisten ja tiikerijuovaisten tanskandoggien kehät alkoivat n. klo 10 maissa ensimmäisinä koirina kehässä. Caapon lisäksi oli vain 9 muuta, joista yksi ei vielä ollut ilmestynyt paikalle. 

Tällä kertaa mua jännitti kehäily ihan hirmuisesti, kehässä ei oltu moneen kuukauteen käyty, eikä Helsingin Voittaja -näyttelyn jälkeen oltu harjoiteltu seisomista saati sitten ravaamista ollenkaan ja oltiinhan me sentään viimeisen SERTin metsästysreissulla. Viimein sitten meidän vuoro koitti, Caapo oli neljäs koira kehässä ja oli itseasiassa urosten avoimen luokan ainoa osallistuja, huh. 

Tuomari - Sanna Vakkilainen - pyysi ensin seisottamaan koiran, se menikin aivan hyvin, Caapo antoi hyvin asetella itsensä ja pysyi paikoillaan. Siitä sitten lähdettiin ravaamaan ympyrä ja samassa huomasinkin, että perkele, Caapohan ontuu. Ei mitenkään suuresti, mutta kyllä sen huomasi. Kummallista oli, että ontuminen alkoi vasta kehässä, koko aamuna ontumisesta ei näkynyt merkkiäkään. Tuomari ei kuitenkaan tähän tuntunut kiinnittävän huomiota vaan käski aivan normaalisti juoksun jälkeen seisottaa koiran. Tuli tutkimaan, katsoi hampaat ja saneli arvostelua. 

Arvosteluhan meillä oli aivan loistava, koko rahan edestä tekstiä, mikä on aina kiva juttu. Lopulliseksi laatuarvosanaksi Caapo sai AVO EH AVK1 ja arvostelu kuului näin: "2v tiikeri. Erittäin hyvätyyppinen uros, jolla hyvä sukupuolileima. Hyvä uroksen pää, jossa lähes yhdensuuntaiset tasot. Kauniit, tummat silmät. Purenta ok. Erinomainen pigmentti. Keskipitkä kaula. Riittävä eturinta. Kokoon sopiva raajaluusto. Oikea rintakehän muoto. Hieman pitkä lanne. Tänään selkäranka tuntuu liian voimakkaasti ihon alla. Tasapainoiset kulmaukset, joita voisi olla enemmän. Liikkuu hyvin takaa, etuliike nousee ajoittain turhan ylös. Hyvä sivuliike."

Noh, läheskään aina ei voi voittaa ja hyvin meillä kuitenkin meni. Olisihan tästä meidän "näyttelyurasta" tullut ihan liian helppo, jos me oltaisiin nyt heti se viimeinen SERTi saatu. Nyt vaan uusia näyttelyitä katsomaan ja jatkamaan SERTin metsästystä, eiköhän me se vielä joskus saada.

Caapon kehässä olemisen jälkeen vaihdettiin paikkaa ja mentiin katselemaan bokserit. Boksereita oli ilmoitettu vain seitsemän ja osallistujissa oli niin Jäynän emä Minja kuin sisarukset Hero ja Hilmakin. Hero menestyi pentuluokassa ollen ROP-pentuja Hilma PEN1. Minja sai EH:n.

Tuleva valjakkokoira(ko)?

Otsikkoon liittyen olimme siis keskiviikkona koirankoulutustunneilta koulusta vierailemassa meidän luokkalaisen luona, kokeilemassa koirien kanssa valjakkoharrastusta. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan, jos heidän koira oli tarpeeksi koirasosiaalinen.

Ajettiin siis porukalla koululta kaverin luo, melkein kaikilla oli oma koira mukana, jonka kanssa pääsi kokeilemaan. Ensimmäisenä valittiin koiralle sopivat valjaat ja Linda ohjeisti meitä niiden kanssa, jotta ne olivat juuri sopivanlaiset. Vaikka matka ei ollut kuitenkaan pitkä, niin valjaiden istuvuus on erittäin tärkeää, jotta koira ei mene jumiin. Koska lunta ei ole ollut enää pitkään aikaan niin koirien perään laitettiin mönkijä, tämä helpotti myöskin uusia koiria, koska niiden ei tarvinnut vielä vetää oikeastaan ollenkaan.

Linda esitteli meille hieman liinoja ja eri osien nimityksiä ennenkuin alettiin itse touhuun. Koirat saivat tämän ajan juosta vapaana heidän pihallaan, ikäänkuin alkulämmittelynä. Ensimmäisenä vuorossa olivat Reetu-sakemannimix ja Ärri-bouvier. Ne laitettiin kokeneemman koiran viereen valjakkoon, jossa oli yhteensä kuusi koiraa. Valitettavasti Ärri oli eri mieltä valjakkotouhusta, ja veti itsensä pannan läpi irti. Kokeiltiin vielä uudestaan, eikä oikein toiminut niin Linda pyysi ottamaan Ärrin pois liinoista ja jatkettiin matkaa vain Reetun ja viiden huskyn kanssa. 

Reetuhan olikin hommassa itse luonnonlahjakkuus! Poika meni todella hyvin ensikertalaiseksi! Seuraavana sitten vuorossa olikin Frini-collie ja tämä oli Frinille toinen kerta valjakossa. Frinikin meni oikein taitavasti! Välillä napsi liinoja, mutta ei montaa kertaa.

Viimeisenä, mutta ei tietenkään vähäisimpänä olivat vuorossa Jäynä ja Martta-bokseri. Martan kanssa oli aikaisemminkin valjakkoilua harrastettu, joten ei ollut uutta tälle kaverille. Jäynä taasen oli valjakossa elämänsä ensimmäistä kertaa. Harmillisesti liikkeelle lähtiessämme Linda huomasi, että Jäynä on aivan liian lyhyt näihin liinoihin, jotka olivat muutenkin pitkät. Mikä siis tarkoitti sitä, että veto kohdistui niin Jäynän pantaan kuin valjaisiinkin, mikä sai tuon jarruttamaan. Irrotettiinkin seisinki tuon pannasta ja kokeiltiin ilman, sitten tuo ravasi ihan nätisti siinä. 

Tehtiin kakaran kanssa huomattavasti lyhyempi matka kuin muilla, koska kuitenkin kyseessä vielä pentu, jolla kasvu täysin kesken. Eikä haluttu, että koira väsyy matkalla, jotta mielenkiinto pysyisi yllä. Lindalta saatiin neuvoksi harjoitella Jäynän kanssa yksin valjakkoilua. Käskyt kuntoon ja se, että ne tulevat takaa. Poitsu pitäis saada vähän itsenäistymään, oli niin mun perään.

Ennen Jäynän ja Martan valjakkovuoroa saivat bossut rällätä pihalla yhdessä. Ja voi sitä riemua! Kyllä bokseri toisen tuntee, molemmat oli ihan touhussa heti kun pääsivät toistensa luo ja aloittivat heti painit ja rallitukset. Oli pakko sitten ottaa kaveruksista yhteiskuva lopuksi.

Esineruutuilua ja äijiä

Mitäpäs muutakaan me ollaan taas keskiviikkona tehty kuin treenattu. Meillä oli taas siis koirankoulutustunnit ja suunnattiin tälläkin kertaa sinne metsään samoilemaan. Tarkoituksena oli siis neljän tunnin aikana kokeilla esineruutua sekä osa porukasta sai kokeilla taas hakua jos halusivat. Me tietty Coman kanssa haluttiin molempia taas.

Koko homma aloitettiin taas kerran alueen tallaamisella. Tehtiin tällä kertaa syvempi alue, koska meidän porukassa oli paljon pitkälle eteneviä koiria, ja vain toiselle puolelle keskilinjaa. Ensin valittiin ne esineet, jotka haluttiin, että koira tuo. Annettiin ne avustajalle, joka sitten innosti koiraa esineellä ja nakkasi sen metsään. 

Comalla oli tosi hyvä vire päällä ja sitä innostin hurrrrjasti autolta lähtiessä. Rinta rottingilla neidin kanssa painettiin keskilinjalle ja irrotettiin remmi ja sitten vaan pannasta kiinni ja metsän viereen seisomaan. Avustaja heilutteli esinettä Coman naaman edessä ja innosti sillä: "katoppa mikä mulla on täällä" "hähää" ja lähti peruuttelemaan taaksepäin aina kutsuen ja innostaen koiraa. Noin parinkymmenen metrin päässä pysähtyi ja vielä innosti koiraa, nakkasi esineen itsestään sivulle ja pysyi hiljaa hievahtamatta. Tässä vaiheessa koira päästettiin esineenhakuun. Comalla käskynä "esine".

Eipä kauaa nokka tuhissut kun räkänenä hyppäs puunrunkojen ja mättäiden läpi esineen luokse, hetken aikaa sen kanssa rallatti menemään ja käskin luokse. Taisi esineen kerran tiputtaa, mutta kävi itse sen nostamassa ja toi suoraan mulle. Bileet pystyyn ja nakkia naamariin, kyllä oli onnellinen koira! Toinen esinehaku tehtiin myös ja se meni kanssa oikein onnistuneesti. Nyt oli käytössä eri esine (narupallo) ja sen Coma tiputti useamman kerran, mutta toi sen kuitenkin mulle ja otettiin sitten palkaksi leikkimistä. Hieno likka!

Esineruudun lisäksi otettiin myöskin yksi henkilöhaku Coman kanssa (aikaa ei riittänyt enempään). Nyt Coma oli vielä innokkaampi ja kun innostin sitä kävellessä keskilinjalle "Missä äijä?", "Mennään ettiin äijiä", niin likkahan alko vinkumaan! Keskilinjalle kun päästiin niin maalimies oli mennyt jo metsään. Tehtiin tällä kertaa haamu äänen kera. Remmi taas pois pannasta ja mettän reunalle seisomaan pannasta kiinni pitäen. Opettaja huusi takaa "haamu" ja maalimies huusi "Coma" ja meni maahan makaamaan. Maalimies oli jonkin verran ison kuusen takana piilossa, ettei ollut suora näkyvyys.

Vapauttaessani neidin "Missä äijä" -käskyllä, Coma haukahti (!!!). Tämä koira ei siis hauku, ikinä! Joten aika korkeella vietillä pelattiin. Yhteensä minuutti tuolla meni maalimiehen löytämiseen ja sen kanssa metsästä poistumiseen, joten supernopea suoritus! Tästä mä sainkin videon ja saattekin sen katsoa.